Kehityksellisen trauman syntymiseen vaikuttavat myös yksilön biologiset tekijät. Oletko koskaan miettinyt, miksi toiset ihmiset kestää vastoinkäymisiä paremmin kuin toiset? Ajattelen, että yhtenä tekijänä siihen liittyy vahvasti meidän biologinen herkkyytemme eli tempperamentti.
Biologisia tekijöitä ovat esimerkiksi:
- Geenit
- Raskaudenaikaiset ja kehitykselliset tapahtumat kohdussa
- Syntymän jälkeiset tekijät, kuten aivovauriot tai fyysiset vammat
- Temperamentti
Tunneherkkyys
Tempperamenttimme vaikuttaa siihen, miten reagoimme tunteisiin eli millainen tunneherkkyys meillä on. Tunneherkkyyttä voi ajatella tunnehaavoittuvuutena. Tämä tarkoittaa, että henkilö saattaa biologisten tekijöiden vuoksi:
- Olla herkempi tunneärsykkeille
- Kokea tunteita useammin kuin toiset
- Kokea tunteiden tulevan äkillisesti, ilman selkeää syytä
- Kokea tunteita voimakkaampina
- Tuntea tunteita pidempään ja toipua niistä hitaammin, jolloin hän jää haavoittuvaksi seuraavien tunneärsykkeiden edessä
Tunneärsyke tarkoittaa jotain, joka herättää tai laukaisee tunteen. Se voi olla esimerkiksi ajatus, tuntemus, tai kokemus – jotakin mitä näemme, kuulemme tai tunnemme.
Tunneherkkä henkilö ei ole sairas, eikä hän välttämättä koe tunneherkkyyttään ongelmana. Itseasiassa monet tunneherkät ihmiset nauttivat elämästään, vaikka he reagoivatkin herkästi ja tuntevat voimakkaasti.
Myös se miten kasvuympäristön ihmiset ovat elämän aikana suhtautuneet tunneherkkyyteen, vaikuttaa siihen, miten kykenemme ilmaisemaan tunteitamme toisille. Ongelma ei siis ole tunneherkkyys sinänsä, vaan sen aiheuttamat seuraukset.
Tunneherkkyys voi kuitenkin johtaa pelkoon omia tunteita kohtaan. Henkilö voi alkaa hävetä ja kuormittua voimakkaista tunnereaktioistaan, jonka seurauksena hän voi alkaa välttelemään tai pakenemaan tilanteita, jotka voivat laukaista nämä voimakkaat tunteet.
Kun henkilö yrittää liian voimakkaasti kontrolloida tunteitaan, hän ylisäätelee niitä ja etääntyy niin itsestään kuin toisistakin. Tällöin ihminen voi alkaa koekemaan syvää yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, kuin olisi eristettynä muista. Tunteiden liiallinen kontrollointi on henkilön tapa suojella itseään tunteiltaan, vaikka se pitkään jatkuessaan voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle.
Tempperamentti
Impulsiivisuus on osa tempperamenttiamme. Toiset meistä pystyvät säätelemään käyttäytymistään paremmin kuin toiset. Impulsiivisen henkilön on usein vaikea toimia johdonmukaisesti ja suunnitelmallisesti. Oman käyttäytymisen säätely on haastavaa ja usein mielialasta riippuvaista. Impulsiivinen henkilö tekee myös asioita, jotka usein johtavat vaikeuksiin.
Tempperamentti näkyy jo varhaisesta iästä alkaen. Toiset lapset ovat ujoja, hitaasti lämpeneviä ja varautuneita. Toiset taas reagoivat nopeasti ja voimakkaasti ja tarvitsevat pidempään rauhoittelua. Ja sitten on kaikkea tältä väliltä.
Kasvuympäristön reaktiot lapsen tempperamenttiin ja emotionaalisiin perustarpeisiin vaikuttavat siihen, miten lapsi oppii säätelemään reaktioitaan tunteisiinsa sekä miten hän alkaa kokea itseään suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan.
Kuvitellaampa esimerkiksi, että ujolla ja rauhallisella tempperamentilla varustettu lapsi kasvaa ympäristössä, joka on sosiaalisesti aktiivinen, ulospäinsuuntautunut ja nopeasti reagoiva. Tällöin lapsi voi kokea, ettei tule nähdyksi tai ymmärretyksi. Hän saattaa tuntea olonsa erilaiseksi ja ulkopuoliseksi suhteessa muihin.
Toisaalta jos tempperamentiltaan intensiivinen ja vaikeasti rauhoittuva lapsi kasvaa ympäristössä, joka on rauhallinen ja hitaasti reagoiva, voi lapsi kokea, että hänen tunteensa ovat liian voimakkaita tai vääränlaisia.
Erilaiset tempperamentit altistavat lapset erilaisille kokemuksille. Esimerkiksi aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi saattaa herättää aikuisessa enemmän aggressiivisia tunteita, kuin rauhallinen lapsi. Siksi tempperamentilla ja impulsiivisuudella on suuri merkitys myös kiintymyssuhteessa. Samassa perheessä kasvaneet lapset, joilla on erilaiset tempperamentit, voivat kokea asiat hyvin eritavoin, vaikka aikuinen kohtelisi heitä samalla tavalla.
Lapsen erilainen tempperamentti edellyttää aikuiselta kykyä ymmärtää näitä tempperamenttieroja ja toimia kunkin lapsen tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi toinen lapsi voi tarvita enemmän aikaa rauhoittumiseen kuin toinen lapsi.
Kykymme ilmaista itseämme ja ymmärtää muita vaikuttaa vuorovaikutukseen toisten kanssa. Esimerkiksi kielellisen kehityksen vaikeudet ja neuropsykiatriset haasteet (kuten ADHD ja autismikirjon häiriöt) voivat tehdä itseilmaisusta, vuorovaikutuksesta ja ymmärretyksi tulemisesta vaikeampaa. Joillakin ihmisillä voi myös olla vaikeuksia ymmärtää, jos toinen henkilö ei hahmota maailmaa samalla tavalla kuin he itse.
